Uuden polkupyörän valinta ja ensimmäiset 1000 km

 Mikael Willberg

 20.5.2010 Suomi 1 Blogi · Ostokset

Kesällä 2008 alkoi polkupyöräily taas kiinnostamaan, hyvin pitkän tauon jälkeen. Edellisen kokemukset pyöräilystä ovat 20 vuoden takaa, jolloin matkaa taittuikin reippaasti naapurikaupungin neitojen perässä. Tuolloin pyöränä oli Tunturi Retki 12: kippurasarvet ja 12-vaihdetta.

Epäonnekseni loistavassa kunnossa pitämäni pyörä varastettiin alle vuoden sisään hankinnasta ja tuolloin olin menettänyt varkaille jo kaksi pyörää vuoden sisään.  Pyörävarkaudet tuntuivat yleistyneen enkä katsonut enää tarpeelliseksi hankkia uutta tilalle.

Kesä 2008

Innostuksestani kuultuaan ystäväni tarjosi varastoon pölyttymään jäänyttä retkipyörää, Tunturi Marbello: kippurasarvet ja 10 vaihdetta.

Pyörällä sujuivat työmatkat ennen talven tuloa, mutta tähän vaadittiin pyörän melkein täydellinen purkaminen, huolto, uudet renkaat, uudet sisäkumit, uudet vaijerit, uudet polkimet, uusi poljinkampi jne. Tässä kunnossa pyörällä pääsi liikkumaan, mutta kovin nautinnollista se ei ollut. Runko oli hiukkasen iso näin pienelle (171 cm) miehelle: varpaat eivät ylettyneet kunnolla maahan edes yläputken päältä roikkuessa. Joskus tangolle tippuneena riittävää "turvaväliä" on pakko löytyä. Tästä alkoi uuden pyörän ostoprojekti.

Syksy 2008

Pyörätarjonta urheilukaupoissa on olematonta, enkä löytänyt kuin yhden kippurasarvisen polkupyörän. Vuosien saatossa tällaiset pyörät ovat ilmeisesti poistuneet yleisiltä markkinoilta ja tarjolla on vain ns. hybridi-pyöriä. Pyrin ajoittamaan ostamisen myös syksyn loppupuolelle, jotta mahdolliset mallit olisivat alennuksessa tai hinnasta saisi helposti tingattua jonkin verran. En usko että vitkutteluni vaikutti tarjontaan, malleille ei ilmeisesti katsottu olevan riittävästi markkinoita ja niitä ei valikoimiin haluttu ottaa. Oikeissa pyöräliikkeiden tarjontaan en tutustunut, koska oletin hintojen olevan huomattavasti korkeammat pienemmän myyntimäärien vuoksi.

Kiirettä hankinnan kanssa ei enää ollut vaan päätin selvittää seuraavaa kevättä varten mitä kehitystä neljännes vuosisadassa on tapahtunut, mitä ominaisuuksia pyörältä vähintään halusin, missä malleissa nämä löytyvät. Pikaisella katsastuksella järkytyin miten jo pelkästään haluamani kippurasarvet tuntuivat vaikuttavan pyörän hintaan ja tuntui siltä ettei alkuperäisellä budjetilla saisi pyörää lainkaan. Ehkä hieman edullisimpia malleja löytyisi kuitenkin talven mittaan vaikka käytettynä.

Tekninen kehitys sekä ominaisuuksien kartoitus

Kun viimeksi olin hankkimassa polkupyörää niin malleja ei kaupoissa ollut kuin muutamia, joista sopivaa ei ollut vaikea valita Pyörien paremmuuden vertailu kaveripiirissä tapahtui lähinnä vaihteiden määrän perusteella.

Nyt tarjolla on lukuisia eri tarkoitukseen luotuja pyöriä hieman eri geometrioilla. Aikoinaan rungon geometriasta ei kukaan puhunut mitään, ei kaveripiirissä eikä kaupassa. Katsoin parhaaksi luottaa siihen että valmistajien suunnittelijat ovat päätyneet hyvinkin samankaltaisiin ja toimiviin ratkaisuihin, jo pelkästään kilpailun ja markkinoiden tähden.

Tarjolle ovat myös tulleet levyjarrut, jotka ovat huomattavasti tehokkaammat kuin vannejarrut ja samalla ne toimivat huomattavasti paremmin eri olosuhteissa. Muistan kuinka vannejarrujen suorituskyky laski sadesäällä ja tuntui että jarruja piti pitää pohjassa pitkään että pyörä pysähtyi.

Hallintalaitteissa on myös tapahtunut paljon. Itse muistan kun käsijarrut tulivat polkupyöriin ja  vaihdepyörissä ei enää ollut jalkajarruja vaan käsijarrut edessä sekä takana. Tämä poiki suunnattoman keskustelun siitä kuinka tällaiset polkupyörät ovat vaarallisia ja lapset eivät kykene niitä hallitsemaan. En muista kuulleeni asiasta mitään teknistä ja perusteltua selitystä. Itselläni ei ollut mitään hankaluuksia jarrujen kanssa, edes silloin kun niitä hätätilanteessa tarvittiin.

Jalkajarruhan toimii siten että jalan tulee aina olla valmiusasennossa: poljinkampi taaksepäin tai jarrutusteho jää puutteelliseksi kun sitä tarvittaisiin. Polkaiseminen taaksepäin on myös huomattavasti hitaampi liike kuin jarrukahvat puristaminen kädellä. Totuus jarruista on se että etujarrulla pyörän saa tehokkaasti pysähtymään ja takajarrulla tätä voi auttaa. Perusjarrutuksessa 75% tapahtuu etujarrulla ja 25% takajarrulla (http://en.wikipedia.org/wiki/Bicycle_brake_systems#Braking_technique). Asia ei myöskään ole kuitenkaan aivan näin yksinkertainen vaan tienpinta sekä sen kaltevuus vaikuttavat tapaan jolla jarrutus kannattaa tehdä. Pelkällä takajarrulla tapahtuvassa jarrutuksessa jarrutusmatka on noin kaksinkertainen (http://www.fillari-lehti.fi/perus/jutut/2005/Levyjarrujuttu.pdf).

Ennen käyräsarvisissa pyörissä oli jarrukahvojen yhteyteen liitetty apukahvat, jotka mahdollistivat jarruttamisen yläotteella. Myöhemmin näille on annettu lampinimeksi "itsemurhakahvat" (suicide levers). Nimitys on yliampuva, mutta totta on se etteivät näiden jarrutusteho on huonompi kuin pääkahvojen. Näistä on kuitenkin apua varsinkin keskusta-alueella, jolloin liikutaan rauhallisesti ja yläotteella näkee ympärilleenkin. Nykyisissä pyörissä näitä ei enää tapaa vaan vastaava käytettävyys onnistuu lisäämällä täysin erilliset apukahvat, jotka liittyvät suoraan jarruvaijereihin.

Vaihdevivut ovat myös muuttuneet, kitkavaihteiset vivut korvautuivat jo menneisyydessä indeksoiduilla versioilla, jotka eivät silloin olleet kovinkaan tarkat vaihteet ja säätämistä tarvittiin. Nyt vivut on yhdistetty itse jarrukahvoihin tai niiden välittömään läheisyyteen. Tämä vaikuttaa varmasti ajoturvallisuuteen, koska ote tangosta pysyy koko vaihtotapahtuman ajan. Vaihtaminen on myös varmasti nopeampaa ja helpompaa.

Vaihteiden määrä on kasvanut entisestään, normaalissa pyörässä ilmoitetaan olevan 24-vaihdetta (3x8) ja saatavilla onkin jopa 30-vaihteisia (3x10) pyöriä. Muistan olleeni tyytyväinen jo 12-vaihteiseen (2x6) pyörääni, joten kaikki vaihtoehdot ovat taatusti riittäviä.

Renkaista ja vanteista on hankala päätellä mitään, oletan että pelkästään materiaalit ovat kehittyneet niin että nämä ovat muuttuneet keveiksi ja kestävimmiksi.

Pyörien kokonaisvarustelu on laskenut minimiin. Nykyisissä pyörissä ei ole tavaratelineitä, lukkoa, valoja, soittokelloa, lokasuojia eikä kaikissa ole edes polkimia. Tuotantokustannukset on ilmeisesti minimoitu ja toisaalta annettu ihmisille valinnanvapaus, mutta katteet erillisosissa ovat varmasti kohdallaan.

Ensimmäiset ehdokkaat

Pyöristä virtuaalimaailman ulkopuolella näin ainoastaan Jamis Nova Pro-pyörän ja sekin oli kahlehdittu pyörätelineeseen.

Talvi 2009

Lisää uusien mallien julkistamisia ja lisää ehdokkaita listalle. Verkkokeskustelujen perusteella levyjarrut ovat omiaan talvikäyttöön sekä vaativaan pitkään ajoon mäissä. Tämän perusteella päätin olla painottamatta levyjarrujen paremmuutta mallien valinnassa.

Kevät 2009

Ensimmäinen käynti Sportax liikkeessä, jossa kerrottiin että cyclo cross-tyyppiset pyörät tulevat myyntiin syksyisin ja niistä ei ole jäljellä enää kuin satunnaisia malleja. Esillä oli kuitenkin viimeinen jäljellä oleva Kona Dew Drop. Runko tuntui isolta (52 ?) eli ilmeisesti sitä pienintä kokoa pitää alkaa etsimään kaikista malleista. Pyörän Shimano 2203 kahvat olivat suuri pettymys: peukalolla tapahtuva vaihto ei onnistu kuin yläotteella, sama tapa on myös Shimano Sora kahvoissa. Tästä viisastuneena päätin että pyörän kahvojen tulee olla vähintään Shimano Tiagra tasoiset.

Jamis Ventura Sport, Kona Dew Drop sekä Nishiki Criterium poistuivat listaltani.

Minuun otettiin myöhemmin Sportaxista yhteyttä, kun varaston perältä löytyi vielä yksi Kona Jake. Tämäkin pyörä oli harmillisesti kokoa 52 ja jätin koeajomahdollisuuden käyttämättä.

Intersport liikkeisiin ilmaantuivat uudet polkupyörät tarjolle ja Lielahden toimipisteestä löytyi "peräti" kaksi käyräsarvista mallia Nishiki Cross Road L (56) sekä toinen, joka oli päätetty nostaa katonrajaan esille. Myyjät kyllä tarjoutuivat ottamaan pyörän alas, mutta vauvan kanssa liikkuessa on aina kiire, enkä ehtinyt kuin vilkaisemaan pyörää.

Intersport megastore Koskikeskuksesta löytyivätkin niin Nishiki Criterium kuin Nishiki Cross Road mallit. Näistä jälkimmäinen oli tarjolla vain M (52) kokoisena. Kokeillessa Shimano Tigra-kahvat tuntuivat näppäriltä käyttää myös alaotteella. Runko oli kuitenkin ison tuntuinen. Lähiseudun kaupoista ei löytynyt S (50) kokoa, jossa verkkokeskustelun perusteella ilmenee toe overlap-ongelma. Tämä tarkoittaa sitä että etupyörän on niin lähellä polkimia että varpaat voivat osua kääntyessä siihen. Normaaliajossa ongelmaa ei pitäisi ilmetä vaan ainoastaan hitaassa vauhdissa tehdyissä tiukoissa käännöksissä. Tässä M (52) koossa ei varpaiden ja etupyörän väliin jäänyt kuin joitakin senttejä. Lokasuojien asennuksen jälkeen tilanne olisi todennäköisesti muuttunut huonompaan suuntaan.

Kävin hypistelemässä pyörää vielä muutamia kertoja, josko se kuitenkin kelpaisi mikäli mitään muuta ei löydy. Lopulta poistin Nishiki Cross Road mallin listaltani.

Yhdestäkään Intersport liikkeestä ei löytynyt Jamis Nova Pro pyörää vaikka sellainen on listattu heidän verkkosivuillaan. Myöhemmin kesällä, kun olin jo uuden pyörän omistaja, Kauppakeskus Elon liikkeessä lopulta sellainen oli esillä, mutta väärään kokoisena, muistaakseni kokoa 54.

Sportia 10 liikkeen pyörämyyjä valitteli käyräsarvisten mallien puutetta, joita pyynnöstä huolimatta ei haluttu ottaa tarjolle.

Työtoverini suositteli käyntiä Nippelissä. Illansuussa kaupassa oli ostajia tungokseen asti ja siellä pääsi hypistelemään Focus Mares Cross Disc mallia ja tarjolla oli myös Merida Cyclo Cross sarja. Focus Mares Cross Disc 52 tuntui päällä istuen kohtuullisen hyvältä, Shimano 105 kahvat tuntuivat paremmilta käteen kuin Shimano Tiagra, mutta cyclo cross suunnittelusta johtuen kaikki vaijerit menivät vaakaputken yläpuolella ja päällä seistessä nivuset "lepäsivät" niiden päällä. Pyörän levyjarrutonta versiota ei ollut tarjolla pienempänä 50 kokoisena. Tungos ei ollut omiaan ihmettelyyn, mutta päätin tutkia hieman lisää minulle tuntemattoman Meridan mallistoa.

Kävin myös Suomen urheilupyörässä, jossa tarjottiin Bianchin D2 Ciclocross Tiagra koeajettavaksi ja lähipuistossa kävinkin pyörähtämässä pienen lenkin. Pyörä oli oikein hyvän tuntuinen, mutta tinkaamisen jälkeenkin hinta ylitti nyt jo juostaneen budjettini.

Valinta: Merida Cyclo Cross 3

Muutaman koeajon, pohtimisen ja tinkaamisen jälkeen ostin Merida Cyclo Cross 3 pyörän. Vaikka minulle vakuutettiin niin myyjän kuin asiakkaankin puolelta että pyörään kannattaa ehdottomasti ottaa lukkopolkimet, päädyin kuitenkin peruspolkimiin. Lukkopolkimissa on varmasti etunsa, mutta peruspolkimet ja hyvät jalkineet ovat omassa tapauksessani osoittautuneet käytännöllisemmät.

Lisävarusteet

Lokasuojat

Tarjolla on jos jonkinmoista muovista pätkää, joiden roiskesuojaavuus ei vakuuta. Kyllä lokasuojan tulee suojata niin ajajaa kuin takana tuleviakin.

Mielestäni valkoiset lokasuojat olisivat sopineet pyörän väreihin, mutta ei sellaisia ole ollut tarjolla tällä vuosituhannella. Entisessä pyörässäni sellaiset ovat, mutta ne eivät sopineet uuteen pyörään. Niinpä päädyin ostamaan edulliset täysikokoiset lokasuojat, Biltema 27-667 (hinta 11 euro). Aivan identtisiä lokasuojia minulle yritettiin myydä eräässä pyörähuoltamossa hintaan 30 euro, joten pieni hintatietoisuus ei ole pahitteeksi.

Mittari

Minulla ei nopeusmittaria vielä koskaan polkupyörässä ollut ja sellainen tuntui kivalta lisukkeelta, jolla voisi seurata helposti kuntoilua. Huomattavasti pikaisemman vertailun jälkeen tilasin suomessa tuntemattoman Topeak Panoram V10X mittarin, joka tarjoaa kaikki oleelliset asiat samaan aikaan näkyviin.

Heijastimet

Halvat ja näkyvät.

Soittokello

Halpa ja toimiva.

Lukko

Sekä U-lukkoja että vaijeria, joilla saadaan niin pyörän osat lukittua runkoon että johonkin kiinteään esineeseen. Minusta tuntui kovin kummalliselta kantaa pyörä olohuoneeseen tai parvekkeelle turvaan. Tunne kuitenkin poistui, kun muutamia kuukausia hankinnan jälkeen kerrostaloni pyöräsuojassa tehtiin tuhoja sekä anastettiin muutamia osia pyöristä, mutta tämä pyörä oli turvallisesti sisällä turvassa.

Kokemukset 1000km jälkeen

Jarrukahvat

Shimano Tiagra kahvat ovat osoittautuneet loistaviksi ja jo viikon jälkeen niiden käyttö on luontevaa.

Jarrut

Jarrut ovat paljon tehokkaammat kuin ennen, palojen pinta-ala on isompi. Sadekelillä joutuu jarruttamaan reippaammin, mutta pysähtyminen onnistuu turvallisemmin kuin ennen. En ole kaivannut levyjarrujen tarjoamaa lisätehoa.

Vaihteet

Hervannan mäissä on pykälää kevyempää vaihdetta tullut jo kaivattua ja Merida CC4 olisikin tarjonnut paremman osasarjan, hiilikuituosia sekä 12-25 (9) sijaan 12-27 (10) vaihteiston, mutta tuo malli olisi ylittänyt budjetin enkä tätäkään olisi osannut silloin tietää. Nykyisen pyörän päivittäminen on tietysti mahdollista: takavaihtaja vaihtui jo Shimano Tiagra (9) mallista Shimano 105 (10), nyt ei tarvitse enää vaihtaa "kuin" ketjut, toinen jarrukahva ja eturattaat sekä ehkä kammet niin 12-27 takapakan saisi käyttöön 8-)

Renkaat

Renkaiden paksuus on riittävä ettei jokaista töyssyä tarvitse varoa, mutta rotvalleista ei todellakaan voi ajaa hiljentämättä yli. Nystyräkuviointi on jo osittain kulunut, mutta sileämpi rengas olisi parempi alla sekä hiljaisempi. Parintuhannen kilometrin jälkeen tämäkin korjaantuu itsestään.

Ongelma ratkesi keväällä 2010, kun hiekoitussepeli silpoi renkaat muutaman työmatkan jälkeen. Tuolloin Maxxis Larsen Mimo CX renkaat vaihtuivat pistosuojattuihin Michelin City (Protek Plus) renkaisiin. Pyörän paino nousi noin kilon (+8%), mutta täytyy sanoa että renkaiden kuviointi on loistava. Mallia on valmistajan mukaan otettu moottoripyörien renkaista ja renkaat ovatkin sileät joissa on kaiverrettu matomaisia uria. Nämä rullaavat mukavasti ja ovat melkein äänettömät.

Lokasuojat

Muutaman sadepäivän kokemuksella lokasuojat hoitavat asiansa ja toivon että myös takana tulevat eivät saa paljoa kuravettä päälleen. Näyttää kyllä siltä että sitä vettä lentää kohtuullisessa kaaressa, mutta tälle asialla ei voi mitään.

Ajoasento

Ajoasento ei vieläkään ole täysin kohdallaan: selkäkipuja ja peukalo-etusormivälin vaivaa joissain säädöissä, tanko toimii joko hyvin yläotteella tai kohtuullisesti alaotteella, kun aikaa riittää niin pitää vielä kokeilla siirtää kahvoja sekä kallisteltava stemmi voisi olla avuksi kokeilemisessa. On hankala tietää mistä kolotukset johtuvat, mutta krooninen vauvan kanniskelu aiheuttaa reipasta rasitusta lonkalle, selälle, kyynärpäihin, ranteisiin ja peukaloihin.

Loppusanat

Objektiivisesti arvioituna tunnen olevani tyytyväinen valintaani ja pyörä vastaa tarpeitani, toivon että tämä pitkähkö artikkeli on monelle lukijalle hyödyllinen ja auttaa saman valinnan edessä olevia.

Pyörämallit vaihtuvat, mutta kuten jo on huomattu ei eri vuosien mallien välillä ole kovin suuria muutoksia. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä että ominaisuudet voivat muuttua huonommiksikin uudemmissa malleissa eli tekniset tietoja kannattaa vertailla edes pikaisesti eikä suoraan luottaa vanhemman mallin arvosteluihin. Loppujen lopuksi lyhyehkökin koeajo tarjoaa parhaan mahdollisuuden arvioida jotenkin pyörän sopivuus.

1 kommentti

• 11.8.2010 9:29 Future

  Kiitos hienosta kirjoituksesta! Sen verran pitää kommentoida tuota vaihteet-osiota, että 12-27 takapakka löytyy myös 9-lehtisenä, tosin vain aika arvokkaana Dura-Acena (esim. ChainReactionCycles.com noin 100 euroa, halvimmillaan voi saada ehkä 70 euroon). Jos tuohon uuteen 105-takavaihtajaan sopii 28-piikkinen (ennen vanhaan oli maksimi 27, mutta ainakin uuteen Ultegra 6700:n menee 28), saa kevyempiä vaihteita edullisesti hankkimalla esimerkiksi SLX 11-28 "maastopakan" (CS-HG80). Mikään ei estä vaihtamasta takavaihtajaa maastomalliin (esim. SLX tai XT), jolloin pakaksi käy vaikka 11-32 tai 11-34! Shimanon vaihteet on siitä kivoja, että maantie- ja maasto-osat ovat keskenään yhteensopivia, kunhan lehtien määrä täsmää, eikä ylitä rataskoon rajoituksia.